Mun tylsä päivä on sellanen, että mun tekis mieli vaan maata lattialla ja velloo itsesäälissä koska mulla ei oo mitään tekemistä, eikä mun elämällä siten sillä hetkellä oo mitään tarkotusta. Mä rakastan kyllä laiskottelua, mutta vihaan olla täysin toimeettomana. Mun pitää saada ite valita, etten tee mitään, että voin nauttia siitä.
Cheikin (ja varmaan monen muun?) tylsän päivän tunnistusmerkit:
Katson jääkaappiin yhä uudelleen ja uudelleen siinä toivossa, että sinne olisi ilmestynyt jotain uutta ja mielenkiintoista. Se on kuitenkin yhtä tyhjillään joka kerta.
Tekisiköhän kani jotain mielenkiintoista? Eipä tietenkään, juuri tänään se on vain nukkumassa pesässään...
"Jos mä katson nyt kaksi jaksoa tätä, niin tästä päivästä on kulunut melkein kaksi tuntia ja sille loppuajalle on jo paljon helpompaa keksiä tekemistä...." Katson Netflixistä sarjoja vain, jotta tunnit kuluisivat.
Säästän suklaalevyn kääreitä pöydällä, koska jos siivoan ne pois, ei minulla ole enää mitään tekemistä.
Ihan totta puhuakseni, luulin että tälläiset päivät kuuluivat vain yläasteelle, kun piti koko ajan olla tekemässä jotain jännittävää tai tapaamassa uusia ihmisiä. En ole ollut tylsistynyt ihan hirveän pitkään aikaan tällä tavalla!
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu että tämä on vain hyvä merkki, sillä se, että paikallaan istuminen alkaa tylsistyttämään, tarkoittaa luultavasti sitä, että kaipaisin päiviini jotain järkevää sisältöä.
Ehkä olisin vihdoin valmis vaikka osa-aikatöihin?
Vaikka voisi toisin ajatella, olen ollut nyt yli puoli vuotta "tekemättä mitään", mutten ole tylsistynyt kertaakaan sinä aikana. Tarvitsin jokaisen niistä päivistä toipumiseeni ja lepäämiseen. Nyt minusta vihdoin alkaa taas tuntua siltä, että voisin kaivata uusia haasteita elämääni. Ja tämä tunne tuntuu ihan uskomattoman hyvältä.
~ Cheikki
