Päivitä unelmasi säännöllisesti!

Tein oikeastaan tästä aiheesta jo videon, mutta sitten totesin, että aihe sopii paremmin kirjoitettavaksi, joten here I go!

Löysin muuttolaatikosta "Ystäväni" kirjan, jota aloin selailemaan huvittuneena. Eniten virnuilua aiheuttivat "Elämänhaaveet" jotka ala-aste ikäisillä olivat enemmän ja vähemmän realistisia. Eräs halusi lemmikkitiikerin ja toinen tahtoi ruuanmaistajaksi, kolmas taas halusi olla Idols tähti ja kaupan täti. Eräs oli kuitenkin kirjoittanut ylös haluavansa tulla opettajaksi ja tämä kyseinen tyttö opiskelee itseään juuri nyt kyseiseen ammattiin. Haaveet voivat siis muodostua jo nuorena, mutta suurimmalla osalla ne muotoutuvat hitaasti tai vaihtelevat nopeasti.

Kun ihminen kasvaa, häneltä aletaan kysellä tulevaisuudensuunnitelmia ja kun ollaan päästy yläasteelta, pitäisi olla jo vastaus valmiina. Tällöin aletaan etsiä sitä omaa unelmaa mol.fi:stä erinäisten testien avulla, eikä aikaa ole hukattavissa hetkeäkään. Jotkut löytävät itselleen mieluista tekemistä vastan lukiota seuraavan välivuoden aikana (niin kuin minä), mutta jotkut ovat ehtineet tässä vaiheessa jo vaihtamaan suunnitelmiaan moneen otteeseen. Haluankin kertoa teille nyt kämppäkaveristani, jonka uranvalintatarinan koen harvinaisen monivaheiseksi ja kiinnostavaksi.

1. Haluan kuvataiteiden opettajaksi.
- ... mutta hän halusikin pitää taiteet harrastuksena, jotta hän voisi rentoutua piirtämällä, sen sijaan että pitäisi sitä työnä.


2. Haluan opiskella historiaa.
-... mutta hän ei koskaan ollut niinkään humanisti ja vaikka historia kiinnostikin, kiinnostivat luonnontieteet enemmän

3. Haluan olla biologi.

4. Haluan olla geologi.

Kämppäkaverini näkemys Utahraptorista.

5. Haluan tulla paleontologiksi. Kun tapasin hänet, olimme molemmat ala-asteella ja leikimme yleensä hänen kotonaan. Siellä hänellä oli valtava säkillinen dinosaurusleluja (siis ainakin 50) ja jokaisen niistä hän osasi nimetä hyvässä tapauksessa jopa parillakin eri kielellä. Hän rakasti dinosauruksia, eikä hän voinut sallia, että pitkäkaulaiset (diplodocus) olisivat samassa laumassa sellaisten dinosaurusten kanssa, jotka olivat eläneet eri aikaan, tai kuuluneet erilaiseen ravintoryhmään. Aika uskomatonta?
Paleontologit kaivavat parhaassa tapauksessa luurankoja aavikoilta - mieluiten dinosaurusten. Luiden perusteella he sitten yrittävät päätellä, että mikä on liikkunut, missä on liikkunut ja miksi on liikkunut. He ovat tieteen ystäviä. Ystäväni haki Helsingin yliopistoon, ja pääsi sinne sisälle. Siellä hän aikoi opiskella ensin geologiaa ja sitten paleontologiaa, jonka jälkeen hän olisi muuttanut ulkomaille opiskelemaan lisää.

6. Haluan töihin hevosalalle.
Oltuaan välivuodellaan töissä hevostallilla, muisti hän, miksi olikaan niin rakastanut lapsuudessaan ratsastamista. Hän ymmärsi, että palkkaeroista ja koulutusasteista huolimatta, hän haluaisi tehdä mieluummin pitkiä päiviä tallilla, kuin olla mukana tekemässä suuria löytöjä Amerikassa. Tietenkään päätös ei ollut helppo, mutta juuri nyt hän on taas ilman opiskelupaikkaa ja aikoo mennä työkokeiluun läheiselle tallille, ja hakea sitten aikuispuolelle lukemaan alaa. Ammattikouluun. Ja hän on hyvin innoissaan! : ))

Muistathan sinäkin välillä kyseenalaistaa omia unelmiasi? Tavoitteletko nyt unelmaasi, vai asiaa, joka joskus oli unelmasi? Vai etenetkö elämässäsi vain eteenpäin miettimättä yhtään tulevaisuuttasi? Jonkin aikaa se voi tuntua ihan hyvältä, mutta kannattaa silti aina välillä miettiä että "mitä minä haluaisin tehdä, jos saisin tehdä ihan mitä tahansa?"

~ Cheikki

Ai oonko mä homo?

Ajattelin kokeilla videobloggausta eli niin sanottua vloggausta, koska en jaksa uskoa että kukaan viitsisi lukea sitä romaania mitä tästä aiheesta vääntäisin : DD

~ Cheikki

Allergiasta huolimatta...

Olipa kerran tyttö, joka oli allerginen kaikille karvaisille eläimille. Tämä tyttö asui yhdessä toisen tytön kanssa, jolle kaikki eläimet (ja etenkin jyrsijät) olivat hyvin tärkeitä. Kului kymmenen päivää ja kymmenen yötä ja sitten tytöt ostivat Harjavallasta kanin.

Tämä tässä on Sokka, alkuperäiseltä nimeltään Porkkanamaan Gis. Luonteeltaan kani on utelias, huomionkipeä ja sopivasti kapinallinen. Sokka on pienrex, eli sillä on erittäin lyhyt, samettinen turkki, josta irtoaa vähemmän pölyä, kuin muun turkkisista kaneista. Ainakaan toistaiseksi en ole saanut siitä mitään oireita - enkä muuten edes sen heinistä! ;o Tosin, olemme korvanneet suuren osan heinistä pelleteillä, jotka ajavat saman asian varsin pitkälti.

Pesulla

Tiedostan olevani allerginen eläimille, enkä ota allergiaani kevyesti, mutten myöskään ole valmis luovuttamaan ihan vielä eläimien suhteen, koska pidän niistä niin hirveästi. Olemme sopineet kasvattajan (ja kämppikseni) kanssa, että mikäli minulla ilmenee pahoja allergisia oireita, voimme palauttaa kanin takaisin alkuperäiskotiinsa, jolloin kanista ei tule kiertolaista. Säilytämme kanin heiniä häkkivarastossa alakerrassa, eikä kani saa tulla minun huoneeseeni ja toistaiseksi järjestelmä on toiminut. Syön tosin myös Heinixiä päivittäin, silläkin voi olla osuutta asiaan.

Kämppikselläni on monen vuoden kokemus kaneista ja hän on luvannut siivota häkin joka ainut kerta, ilman apuani. Lisäksi puppeli oli jo meille tullessaan sisäsiisti, eli vaikka se hyppelisi vapaana huoneistossa, menee se häkkiinsä pissalle. Minun tehtäväkseni jää siis vain kanin touhujen seurailu, lepertely ja hellittely. <3 Tosin kanissa on vielä hieman valmennettavaa, mitä tulee johtojen nakerteluun ja mattojen kaivamiseen... Mutta eiköhän se siitä, sehän on vielä vasta ihan pikkuinen :3

"Uskaltaiskohan sitä hypätä?"

(kuulostan noin "kiinnostuneelta", koska piirrän samalla)

~ Cheikki

Allergian uhri?

Olenko ainoa, kenestä tuntuu että juuri ne ihmiset, jotka ovat allergisia eläimille, pitävät niistä kaikkein eniten?
Tunnen astmaatikkoja, joilla on niin rottia, käärmeitä ja koiriakin, vaikka he tietävät vaarantavansa terveytensä. He eivät yksinkertaisesti näe mahdollisuutta, jossa he eläisivät ilman omia karvaturrejaan.

Oma äitini on aina ollut allerginen eläimille, joten lapsuudessani minulla ei ollut edes mahdollisuutta saada lemmikkiä, vaikka niin kovasti sellaista olisin halunnutkin. Erityisesti koirat olivat lähellä sydäntäni, olisi ollut niin ihanaa tulla kotiin ja nähdä ne odottavat silmät, jotka pitävät sinusta yhtä paljon joka päivä.
Noin kaksi vuotta sitten äitini teki myönnytyksen ja sain hankkia kaksi kesyrottaa. Luulen, että hän teki tämän myönnytyksen, jotta saataisiin selville, että olenko minäkin allerginen eläimille, jo ennen kuin muutan omaan asuntooni ja täytän sen elukoilla.

Mort

Lucifer & Hades

Olinhan minä allerginen - ainakin rotille.
Toisaalta, rotat ovat häkkieläimistä kaikista allergisoivimpia, joten en ole kokonaan luopunut toivosta. Joka tapauksessa, luovuin rotista, koska en voinut siivota niiden häkkiä ilman hengenahdistusta, enkä sylitellä niitä ilman ihottumaa. En silti osannut odottaa seuraavaa:

Viedessäni nuorimmaisiani (Luciferia ja Hadesta) heidän uuteen kotiinsa, jossa oli jo ennestään kaksi urosrottaa olin typerä ja oletin tuntevani toisenkin omistajan rotat, koska tunsin omani. Mort (vanhin rottani) oli sitä sorttia, että kun vedin uponnutta irtoesinettä hänen kyljestään pinseteillä, hän vain nuoli sormiani hädissään, sen merkiksi että häntä sattui: olin siis tottunut kullannuppuihin.
Toinen rotista oli hyvin epäsosiaalinen ja arka, sekä hyökki Hadeksen kimppuun ikävän näköisesti. Vaikka pieni valtajärjestyksen selvittely on rottaurosten kesken normaalia, ei tappelussa tulisi näkyä verijälkiä, joita nyt esiintyi heti aluksi. Hyökätessään oli ujo rotta saanut ilmeisesti Hadeksen hampaista, ja tällä oli nyt verta vuotava haava selässään. Omaan silmääni Hades oli vain juossut karkuun minkä kerkesi, mutta tuskin rotta oli itse itseään purrut - tietenkin haava oli saattanut olla rotalla jo hieman aiemmin, ennen tuloani. Rottien tappelussa ei ihmissilmä oikein pysy mukana, joten on vaikeaa sanoa, mitä tapahtui. Joka tapauksessa, yritin nostaa vieraan rotan häkistä, jotta olisin voinut katsoa, miltä sen haava näytti. Virhe. Rotta nappasi kiinni käteeni, upottaen hampaansa koko mitaltaan lihaani. Hetkeen en ymmärtänyt mitä tapahtui: minulle ei ollut edes vaihtoehto, että rotta purisi minua sillä tavalla.
Siirryin vessaan pesemään kättäni, sen jälkeen aloin oksentaa puolituuperruksissa ja sain - tietysti- paniikkikohtauksen. En voinut hengittää, enkä puhua, olo oli kamala, pystyin vain uikuttamaan ja pitelemään turpoavaa kättäni. En pyytänyt hintaa rotista, enkä häkistä, tein vain selväksi, että uuden omistajan tulisi pitää rottia erikseen, mikäli sama jatkuisi, ja hoipertelin autoon.

Ihoni muutti väriään valkoisen, punaisen ja violetin välillä, ja kasvoni turposivat niin paljon, etten näyttänyt enää yhtään itseltäni. Ihottumaa, jota rottien virtsasta oli aiemmin tullut, levisi nyt joka puolelle kehoani. Tunti tästä eteenpäin, niin olin syönyt kyypakkauksen ja makasin Kanta-Hämeen keskussairaalassa tiputuksessa ja lisähapella. Vasen käteni oli sen näköinen, kuin se olisi pumpattu täyteen ilmaa, enkä voinut liikuttaa sitä, tuntui, kuin etusormessani olisi ollut pieni murtuma - rotta oli ilmeisesti purrut jänteeseen.

Pääsin samana iltana ( reilun kuuden tunnin kuluttua) jo pois sairaalasta, sillä turvotukseni laski ja ihottumani katosi, pystyin myös hengittämään normaalisti. Mukaani sain adrenaliinipiikin siltä varalta, että hengitystieni menisivät taas umpeen, mikä oli kuulemma täysin mahdollinen jälkireaktio. Vaikka olen piikkikammoinen, voin kertoa, että piikin iskeminen omaan reiteen olisi helppo nakki, kun vaihtoehtona on tukehtuminen - ei niin kiva tunne.

Seuraavana päivänä ihottumani nousi uudestaan ja hengitykseni alkoi takuta, muttei vakavasti. Ihottuma oli kuitenkin niin raju, että menin Kangasalan päivystykseen ja sain jälleen piikillisen kortisonia, jonka jälkeen olin tarkkailussa, kunnes ihottuma laski. Sain antibiootteja puruhaavaan ja kuurin kortisonia, myös hydrokortisonivoidetta suositeltiin. Käytin kaikkia, ja nyt olen taas kunnossa, tosin kannan yhä adrenaliinipiikkiä mukanani.





Tarinan opetukset:
- lemmikki voi olla hengenvaarallinen, vaikka se olisi kuinka ihana
- kannattaa muistaa että eläinten sylki - varsinkin rottien - on sitä itseään, eli hyvin allergisoivaa
- Suomen terveyspalvelut toimivat, minulle tehtiin monia kokeita, rokotus yms. ja omavastuu oli vain 40e!
- Jos hengitys takkuaa, etsi apteekki ja osta kyypakkaus, se luultavasti pelasti henkeni


~ Cheikki

Opiskelijaelämäkö köyhää?

Kun olin muuttamassa omilleni, minua peloteltiin paljon sillä, että saisin syödä seuraavat kolme vuotta vain "makaronia ja tonnikalaa" ja sillä, ettei minulla olisi koskaan aikaa katsoa telkkaria - tai edes varaa hankkia sellaista. Olemme tässä kämppätoverini kanssa miettineet, että mistä moiset huhut, meidän elämämmehän on paljon ylellisempää kuin pitkään aikaan!

Juhlimme laskiaista helkullisilla laskiaispullilla, joiden kanssa siemailimme Turkkilaista teetä, sekä Reilun Kaupan hunajaa. Kuvan reunassa näkyy myös ihanasti vanilijalta tuoksuva kynttilä, ei halvimmasta päästä sekään.

Olemme syöneet joka päivä itsetehtyä ruokaa, joutumatta miettimään hintaeroja raaka-aineiden välillä. Emme toisaalta ole kumpikaan tottuneet syömään pihvejä tai muita kalliita ruokia, joten nämä kyseiset raaka-aineet ovat hyvin usein joko erilaisia kanasuikaleita tai jauhelihaa.. Kämppäkaverin isältä tosin irtosi pakkaseen aika paljon peuran- ja hirven lihaa, jos vaikka innostuisimme joskus kunnolla kokkailemaan.

Meillä on ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa katsella hyväksi havaittua sarjaa, joka kertoo avaruusolioista ja 40-50- luvun elämästä Amerikassa.

...Kyseistä sarjaa olemme katsoneet laajakuvatelevisiostamme, omalla sohvallamme, jalat mukavasti lämpimällä karvamatolla.

Mihinkään edellämainituista minulla ei "pitänyt olla varaa". Mutta nyt kerron teille, miten tämä kaikki oli mahdollista heti ensimmäisellä asumisviikolla, ilman minkäänlaisia säästöjä!

1. Kyseinen sohva on ostettu tori.fi sivustolta ja se maksoi 50e, ja sen myyjät jopa auttoivat meitä kantamaan sen sisälle!

2. Karvamatot ovat isäni naisystävältä, emme maksaneet niistä mitään.

3. Elokuvat ovat lainassa, eikä minulla ole yhtään sen vähempää aikaa käytössäni, kuin silloinkaan kun asuin vanhemmillani

4. Hyvä, itsetehty ruoka tulee oikeasti paljon halvemmaksi, kuin einekset. Kuvassa olevasta soijakana-ateriasta riitti vielä seuraavallekin päivälle, eikä se maksanut kokonaisuudessaan edes kymmentä euroa

5. Laskiaispullat saatiin ahkeralta leipojalta lahjaksi ;)

Opiskelijaelämä, tai elämä muuten vain omassa kodissa, ei ole yhtään niin ankeaa kuin usein kuvitellaan. Kun on paljon läheisiä, joilta voi pyytää apua sitä todella tarvitessaan (tai kaivatessaan uudenlaisia kirjoja/dvd:tä/reseptejä) voi olla luottavaisin mielin ja ostaa "vapaan kanan munia", vaikka ne ovatkin hieman kalliimpia kuin tavalliset ; )

Tästä pohjustuksesta huolimatta arvostaisin silti kovasti, jos Kela maksaisi tukeni mahdollisimman pian. Ei ole mitään tullut sitten uudenvuoden, iiks...

-Cheikki