Löysin muuttolaatikosta "Ystäväni" kirjan, jota aloin selailemaan huvittuneena. Eniten virnuilua aiheuttivat "Elämänhaaveet" jotka ala-aste ikäisillä olivat enemmän ja vähemmän realistisia. Eräs halusi lemmikkitiikerin ja toinen tahtoi ruuanmaistajaksi, kolmas taas halusi olla Idols tähti ja kaupan täti. Eräs oli kuitenkin kirjoittanut ylös haluavansa tulla opettajaksi ja tämä kyseinen tyttö opiskelee itseään juuri nyt kyseiseen ammattiin. Haaveet voivat siis muodostua jo nuorena, mutta suurimmalla osalla ne muotoutuvat hitaasti tai vaihtelevat nopeasti.
Kun ihminen kasvaa, häneltä aletaan kysellä tulevaisuudensuunnitelmia ja kun ollaan päästy yläasteelta, pitäisi olla jo vastaus valmiina. Tällöin aletaan etsiä sitä omaa unelmaa mol.fi:stä erinäisten testien avulla, eikä aikaa ole hukattavissa hetkeäkään. Jotkut löytävät itselleen mieluista tekemistä vastan lukiota seuraavan välivuoden aikana (niin kuin minä), mutta jotkut ovat ehtineet tässä vaiheessa jo vaihtamaan suunnitelmiaan moneen otteeseen. Haluankin kertoa teille nyt kämppäkaveristani, jonka uranvalintatarinan koen harvinaisen monivaheiseksi ja kiinnostavaksi.
1. Haluan kuvataiteiden opettajaksi.
- ... mutta hän halusikin pitää taiteet harrastuksena, jotta hän voisi rentoutua piirtämällä, sen sijaan että pitäisi sitä työnä.
2. Haluan opiskella historiaa.
-... mutta hän ei koskaan ollut niinkään humanisti ja vaikka historia kiinnostikin, kiinnostivat luonnontieteet enemmän
3. Haluan olla biologi.
4. Haluan olla geologi.
![]() |
| Kämppäkaverini näkemys Utahraptorista. |
Paleontologit kaivavat parhaassa tapauksessa luurankoja aavikoilta - mieluiten dinosaurusten. Luiden perusteella he sitten yrittävät päätellä, että mikä on liikkunut, missä on liikkunut ja miksi on liikkunut. He ovat tieteen ystäviä. Ystäväni haki Helsingin yliopistoon, ja pääsi sinne sisälle. Siellä hän aikoi opiskella ensin geologiaa ja sitten paleontologiaa, jonka jälkeen hän olisi muuttanut ulkomaille opiskelemaan lisää.
6. Haluan töihin hevosalalle.
Oltuaan välivuodellaan töissä hevostallilla, muisti hän, miksi olikaan niin rakastanut lapsuudessaan ratsastamista. Hän ymmärsi, että palkkaeroista ja koulutusasteista huolimatta, hän haluaisi tehdä mieluummin pitkiä päiviä tallilla, kuin olla mukana tekemässä suuria löytöjä Amerikassa. Tietenkään päätös ei ollut helppo, mutta juuri nyt hän on taas ilman opiskelupaikkaa ja aikoo mennä työkokeiluun läheiselle tallille, ja hakea sitten aikuispuolelle lukemaan alaa. Ammattikouluun. Ja hän on hyvin innoissaan! : ))
~ Cheikki


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti