Kävellään ihan homona!

 Lauantaina klo 12 kokoontuminen Senaatintorilla, ja klo 13 lähtö - osallistu sinäkin Pride-kulkueeseen.

Kaikissa asioissa tasa-arvoa ei voi vaatia, se on realismia, mutta tämä aihe ei ole yksi niistä.
Olisi varsin yksinkertaista sallia homopariskunnille mahdollisuus oikeaan avioliittoon, joten itsestäni ainakin alkaa tuntua, että ajatusta vastustetaan ihan kiusallaan. Maailmassa (ja Suomessa) on niin paljon suurempiakin ongelmia, että minkä takia tästä aiheesta ei voitaisi jo päästä yli?
Se, että homot saavat avio-oikeuden, EI
- johda siihen että pedofiilit saavat naida lapsia
- johda siihen että miehet / naiset saavat naida koiria/kissoja/kukkoja/undulaatteja
- ole millään tavalla epäreilua heteropariskuntia kohtaan
- ole mitään muuta kuin reilua.

Ainoa asia, mitä lakimuutos tulisi oikeasti muuttamaan, olisi se, että Suomessa olisi vähän enemmän onnellisia pariskuntia, jotka voisivat tuntea ylpeänä kuuluvansa tasavertaisesti muiden kanssa Suomen kansaan.

- - - - 

Cheikki kuittaa.

Pari muuttujaa

Moikka vaan kaikille ja anteeksi, ettei minusta ole kuulunut mitään pitkää aikaan! Minulla on ongelmia päättää, mikä kuuluu tähän blogiin ja mikä ei, sillä viimeaikoina useat postaukseni ovat koskeneet lemmikkejäni, eivätkä ne varsinaisesti sovi blogini aihepiiriin. Mutta koska elukat ovat kuitenkin iso osa omaa elämääni päätettiin tehdä tämän salaperäisen kämppäkaverini kanssa niille ihan oma blogi!

Niinpä, jos olet kiinnostunut seuraamaan minun eläinelämääni jatkossakin, niin vilkaisempa toistakin blogiani    Karvaiset  : >

Tästä eteenpäin tämä blogi siis käsittelee lähinnä minun henkilökohtaista tunnemättöäni.
Mitä muuta uutta on tapahtunut?
Pääsin opiskelemaan Tavastiaan! Olin myös työhaastattelussa 4H:n iltapäiväkerhon ohjaajaksi siltä varalta, etten pääsisi opiskelemaan, ja vaikka pääsinkin, niin tuntui silti hyvältä kuulla, että he olisivat valinneet minut mukaan! Ilmeisesti haastatteluni menivät jännityksestä huolimatta varsin kiitettävästi.

Miltä minusta tuntuu?
Yllättävän vaikealta. Olen kyllä ylpeä itsestäni ja odotan uteliaana tulevaa syksyä ja opintojani, mutta sen lisäksi sisälle pääseminen hirvittää minua aivan suunnattomasti. Entä jos en pystykään heräämään viitenä päivänä viikossa tiettyyn kellon aikaan opintoja varten? Tilanteeni aamuherätysten suhteen on helpottanut, mutta en vieläkään pysty nukahtamaan iltaisin jos tiedän joutuvani heräämään herätyskelloon aamulla. Ajatus siitä että pitää tehdä jotain heti herättyä hirvittää. Ehkä minun pitäisi herätä paria tuntia aikaisemmin ja tehdä jotain muuta aamulla ennen kouluunlähtöä? Viideltä herääminen ei kyllä kuulosta kovin miellyttävältä...

Edellisenä päivänä sain pitkästä aikaa paniikkikohtauksen ja uskon sillä olevan tekemistä kouluunpääsyni kanssa. Suuret uutiset, elämänmuutokset ja tunteet laukaisevat minussa pelkoa ja ahdistusta, olivat ne sitten hyvään tai huonoon suuntaan. Tuntuu kamalalta olla ahdistunut sen takia, että on niin onnellinen. Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta hei, sen takia tämä onkin ahdistuneisuushäiriö.

Noh, ainakaan meidän ei tarvitse muuttaa puolen kuukauden varoitusajalla! : )

Tässä pari kuvaa synttärisankarin uudesta tukasta + katista :D ;

~ Cheikki