Kun olin muuttamassa omilleni, minua peloteltiin paljon sillä, että saisin syödä seuraavat kolme vuotta vain "makaronia ja tonnikalaa" ja sillä, ettei minulla olisi koskaan aikaa katsoa telkkaria - tai edes varaa hankkia sellaista. Olemme tässä kämppätoverini kanssa miettineet, että mistä moiset huhut, meidän elämämmehän on paljon ylellisempää kuin pitkään aikaan!
Juhlimme laskiaista helkullisilla laskiaispullilla, joiden kanssa siemailimme Turkkilaista teetä, sekä Reilun Kaupan hunajaa. Kuvan reunassa näkyy myös ihanasti vanilijalta tuoksuva kynttilä, ei halvimmasta päästä sekään.
Olemme syöneet joka päivä itsetehtyä ruokaa, joutumatta miettimään hintaeroja raaka-aineiden välillä. Emme toisaalta ole kumpikaan tottuneet syömään pihvejä tai muita kalliita ruokia, joten nämä kyseiset raaka-aineet ovat hyvin usein joko erilaisia kanasuikaleita tai jauhelihaa.. Kämppäkaverin isältä tosin irtosi pakkaseen aika paljon peuran- ja hirven lihaa, jos vaikka innostuisimme joskus kunnolla kokkailemaan.
Meillä on ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa katsella hyväksi havaittua sarjaa, joka kertoo avaruusolioista ja 40-50- luvun elämästä Amerikassa.
...Kyseistä sarjaa olemme katsoneet laajakuvatelevisiostamme, omalla sohvallamme, jalat mukavasti lämpimällä karvamatolla.
Mihinkään edellämainituista minulla ei "pitänyt olla varaa". Mutta nyt kerron teille, miten tämä kaikki oli mahdollista heti ensimmäisellä asumisviikolla, ilman minkäänlaisia säästöjä!
1. Kyseinen sohva on ostettu tori.fi sivustolta ja se maksoi 50e, ja sen myyjät jopa auttoivat meitä kantamaan sen sisälle!
2. Karvamatot ovat isäni naisystävältä, emme maksaneet niistä mitään.
3. Elokuvat ovat lainassa, eikä minulla ole yhtään sen vähempää aikaa käytössäni, kuin silloinkaan kun asuin vanhemmillani
4. Hyvä, itsetehty ruoka tulee oikeasti paljon halvemmaksi, kuin einekset. Kuvassa olevasta soijakana-ateriasta riitti vielä seuraavallekin päivälle, eikä se maksanut kokonaisuudessaan edes kymmentä euroa
5. Laskiaispullat saatiin ahkeralta leipojalta lahjaksi ;)
Opiskelijaelämä, tai elämä muuten vain omassa kodissa, ei ole yhtään niin ankeaa kuin usein kuvitellaan. Kun on paljon läheisiä, joilta voi pyytää apua sitä todella tarvitessaan (tai kaivatessaan uudenlaisia kirjoja/dvd:tä/reseptejä) voi olla luottavaisin mielin ja ostaa "vapaan kanan munia", vaikka ne ovatkin hieman kalliimpia kuin tavalliset ; )
Tästä pohjustuksesta huolimatta arvostaisin silti kovasti, jos Kela maksaisi tukeni mahdollisimman pian. Ei ole mitään tullut sitten uudenvuoden, iiks...
-Cheikki




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti